Hampaiden vihlonta ja sen hoito

Hampaiden vihlonta on kiusallinen ja yksi yleisimmistä pään alueen kiputiloista. Vihlontaan voi olla useita eri syitä, jotka selvittämällä voidaan vaivaa hoitaa oikealla tavalla. Joskus syy ei löydy hampaista vaan oireita voi aiheuttaa kasvokipu, jota ei huolellisellakaan hampaiston hoitamisella saada helpotettua.

Hampaan näkyvää kruunuosaa peittää elimistön kovin kudos, kiille. Kiilteen alla oleva hammasluu (dentiini) on huomattavasti pehmeämpää. Hammasluussa on nesteiden täyttämiä mikroskooppisen pieniä kanavia, jotka johtavat hampaan pinnalta ydinonteloon (pulpaan) saakka. Nesteiden liikkuminen kanavissa, esimerkiksi kylmän aiheuttamana, voi aiheuttaa vihlontatyyppistä kipua.

Tyypillinen vihlontaoire on ohimenevä, terävä ja hyvin paikallistettava vihlaisu, joka tuntuu usein kylmän juoman tai ruoan, makean tai happaman nauttimisen yhteydessä. Tavallisesti vihlonta lakkaa välittömästi pienen ajan sisällä ärsykkeen poistumisesta.

Paikallisen, yhteen hampaaseen rajoittuvan vihlonnan aiheuttajia:

 Bakteerien aiheuttama karies (reikä) hampaassa tai uudelleen reikiintynyt vanhan paikan sauma. Rikkoutunut kiille saa aikaan vihlontaa kylmää ruokaa tai juomaa nautittaessa.

 Mikrofraktuura (pintahalkeama) hampaan kiilteessä, jolloin purentarasitus voi aiheuttaa voimakastakin vihlontaa erityisesti tuoreessa halkeamassa. (mm.bruksauksen eli hampaiden narskuttelun seurauksena)

 Harjausvaurion, hoitamattoman ientulehduksen tai oikomiskojeen aiheuttama ienvetäymä, jolloin hampaan kaulaosa paljastuu.

Laajalla alueella, epämääräisempää vihlontaa aiheuttavia tekijöitä:

 Mekaaninen  hampaan pinnan kuluminen: vääränlaiset harjaustottumukset (kovaharjaksinen (medium/hard) hammasharja, liiallinen voimankäyttö > ienvetäymä, paljaan juurenpinnan kuluminen) tai kuluttava, epätasapainoinen purenta (hampaiden bruksaus)

 Kemiallinen  hampaan pinnan kuluminen: suun happamuus, eroosio (ruokavalio sisältää runsaasti/toistuvasti happamia tuotteita), happaman mahasisällön nouseminen suuhun (refluksi), bulimia

 Parodontiittipotilaan hoidon jälkeinen vaiva (mekaaninen puhdistus ohentaa juurenpinnan sementtikerrosta ja syventyneiden taskujen paranemisen yhteydessä ikenet vetäytyvät > paljastunut juurenpinta altistuu ympäristön ärsykkeille)

Hampaiden paikkaaminen yhdistelmämuovilla voi aiheuttaa ohimenevää vihlontaa. Vihlontaa saa aikaan paikkauksen jälkeisten ensimmäisten vuorokausien aikana muovissa tapahtuva kutistuminen. Yleensä vihlonta rauhoittuu muutaman viikon aikana, kun hammas tottuu muovipaikkaan.

Hampaiden vihlominen voi joskus muuttua krooniseksi eli pitkäkestoiseksi. Tällöin tyypillinen oire on lämpötilan muutoksesta kuten kylmästä ulkoilmasta lämpimään sisäilmaan siirtymisen seurauksena aiheutuva minuutteja kestävä kipu.

Vihlonnan omahoito

Tärkeintä vihlonnan hoidossa on pysäyttää vihlonnan aiheuttajat. Omahoidon tarkoituksena on ehkäistä ienvetäytymien lisääntyminen ja laajeneminen, paljastuneen hammasluun reikiintyminen ja suojata jo paljastuneita hammaskauloja. Keskeistä hoidossa on oikeanlainen omahoito, terveellinen ruokavalio ja säännölliset tarkastukset.

Tärkeää on omaksua kevyt ja huolellinen harjaustekniikka pehmeällä hammasharjalla ja fluorihammastahnalla, joka sisältää vähän hankaavia ainesosia. Sähköhammasharjan avulla voi vähentää liiallista voiman käyttöä, paineentunnistinominaisuus on tässä hyvänä apuna. Lisäksi sähköhammasharjan on todettu puhdistavan hampaat tavallista harjaa tehokkaammin. Hyvällä puhdistustekniikalla voi pitää happaman biofilmin paremmin poissa hampaiden pinnoilta.

Vihloville hampaille on kehitetty päivittäiseen käyttöön tarkoitettuja hammastahnoja, jotka voivat auttaa vihlontaan. Tahnojen ainesosat voivat tukkia väliaikaisesti hammasluun pieniä kanavia, joiden paljastuminen aiheuttaa vihlontaa. Usein vaikutukset kuitenkin tuntuvat vasta tahnaa pidempään käytettäessä. Harjauksen lisäksi tahnaa voi sivellä suoraan vihlovaan kohtaan vaikuttamaan.

Happamien tuotteiden usein toistuvaa käyttöä on syytä välttää. Käyttö kannattaa keskittää pariin käyttökertaan päivässä. Happamia ruoka-aineita ovat esimerkiksi virvoitusjuomat, light-juomat, urheilu- ja energiajuomat, erilaiset mehut, kuten appelsiini- ja omenatäysmehut, marjamehut, sitrushedelmät sekä etikkaa sisältävät ruoat.

Hampaiden harjausta olisi syytä välttää heti ruokailun jälkeen, koska kiille liukenee herkemmin biofilmin pH:n laskun eli happohyökkäyksen aikana. Suositeltavaa on ennemmin huuhdella suu tai käyttää ksylitolipurukumia tai -pastilleja.

Vihlontaa voi myös ennaltaehkäistä apteekista saatavilla lisäfluorivalmisteilla kuten tableteilla ja purskutteluliuoksilla, jotka vahvistavat hammaskiillettä.

Hammaslääkäriliitto- hampaiden vihlonta